Loppukirin ansiosta sain vielä vähän kaunisteltua KYH saldoa, ja pääsin minimitavoitteeseeni (joka siis oli yksi enemmän kuin viime vuonna eli 17 valmista). Tässä vielä viimeiset.

P7310661.JPG

Juniori toivoi itselleen mustia kynsikkäitä pehmeästä langasta, ja tottahan äidin sellaiset piti neuloa. Lankana näissä on Adriafil Primula, jota meni 32 g. Puikot 3,5 mm. Nämä olivat ensimmäiset koskaan neulomani kynsikkäät. Sormien kanssa oli vähän vaikeuksia eivätkä ne lopultakaan ihan onnistuneet. Pitää varmaan harjoitella lisää. Tai ehkä meillä tyydytään jatkossa vaan kämmekkäisiin.

Viimeisenä, tänä aamuna, valmistuivat vielä nämä

P7310676.JPG

eli taas yhdet pitsivarsisukat. Samoilla tiedoilla kuin edellisen postauksen turkoosit. Lahjaksi varmaan menevät.

Keskeneräisiksi jäivät nämä

P7310680.JPG

Neljät sukat, kaksi huivia, yksi piponalku ja paperinarulaukku.

Viime päivinä olen tehnyt myös muutamia rannekoruja.

P7310664.JPG

Valkoiset foliolasihelmet ovat jo kauan odottaneet, että keksisin mitä niiden seuraksi voisi laittaa. Tai voisihan näihin yhdistää vaikka mitä kristalleja tai helmiä ja saada aikaan kaunista, mutta halusin tähän koruun vähän "arkisemman" ilmeen. Helmipuoti Helmiäisestä sitten löysin nämä, mistä en edes tajunnut kysyä mitä ne ovat, ja mielestäni sain aikaan oikeanlaisen tunnelman.

P7310666.JPG

Tässä on käytetty aasian kristallia, valkoista jadea ja huurrelasia, välissä metallirondelleja. Yksinkertainen on mielestäni kaunista, mutta tein kuitenkin vielä erillisen papukaijalukolla kiinnitettävän koristeen siltä varalta että tämä joskus tuntuu kaipaavan jotain lisää.

P7310670.JPG

Tässä vielä ihan ensimmäinen tekemäni Memory wire- koru. Hennon vaaleanpunaisia- ja pienempiä valkoisia helmiäislasihelmiä, mattapintaisia harmaita, hematiittia sekä fasettihiottuja kirkkaita AB-pintaisia ja osittain hopeapintaisia helmiä. Olin aina kuvitellut, että tällaisen Memory wirekorun tekeminen olisi helppoa, senkun vaan pujottelisi helmiä peräkkäin. Sain aika äkkiä huomata, ettei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Aika kauan piti säätää ja useamman kerran purkaa, ennen kuin lopputulos oli edes kohtuullisen kelvollinen. Korun värityksestä tykkään kyllä.

Ensi viikko on vielä lomaa jäljellä. Silloin aion vihdoin lukea viime kesänä ostamani joogakirjan, kerätä viinimarjoja, käydä edelleen sienimetsässä ja piipahtaa Juniorin kanssa naapurimaan eläinpuistossa. Ja jättää kässyt vähemmälle. Jos maltan.