Joku on ehkä huomannutkin, että Suklaata ja silmukoita-blogissa on loppusyksyn ollut hiljaista. Ei siksi, ettei olisi mitään raportoitavaa, mutta kun kotitietokoneeni otti ja hajosi marraskuun alussa. Uutta en ole vielä saanut hankittua, enkä varmaan saakaan vielä vähään aikaan. Työaikaa taas ei kovasti kehtaa käyttää tähän juttuun. Siispä tämän Positiivareitten kauniin joulukalenterin myötä toivotan kaikille lukijoille mukavaa joulunodotusta ja rentouttavaa, tunnelmallista joulunaikaa!

Pitihän minunkin saada tähän pimeään syksyyn vähän kimallusta. Aluksi tälläisen myssyn muodossa.

Malli on alunperin tämä Teeteen, mutta pienin yksinkertaistuksin. Minusta kimallelanka toi tähän jo riittävästi ilmettä, joten jätin pitsineuleraidan pois. Näin tämä on enemmän mun tyylinen. Jotenkin näytti kuitenkin vähän tylsältä, ja siksi neulon vielä hakaneulalla kiinnitettävän rusetin koristeeksi.

Lankoina ihan ohjeenmukaisesti Teeteen Primavera ja Austermannin kimallelanka Palila. Nelosen pyöröpuikolla neulottu. Tykkäsin molemmista langoista. Primavera varsinkin on aivan ihanaa neulottavaa. No, mitä muuta vois ollakaan lanka, jossa on merinovillaa ja silkkiä? Kuvausalustana on Juniorin uusi torkkupeite. Toisin kuin Sukka-Mari, en ole itse tehnyt tätä vaan tää on ihan kaupasta. Ja sen verran kaukana meidän tyylistä, että mun on ihan pakko vähän (itsellenikin) selitellä tätä valintaa. Peitto a) sopii meidän olohuoneen väreihin, b) tuntuu ihanan pehmeältä ja c) siitä lähtevät koirankarvat hyvin irti. Ihan järkevä hankinta siis . Toivottavasti se myös lämmittää.

Nyt pitää palata taas hahtuvalapasten pariin. Kimallelankaa jäi vielä jäljelle, joten lisää bling-blingiä tulee varmaan jossain vaiheessa.

Yli kuukausi jo edellisestä postauksesta eikä silti ole juurikaan valmista esiteltävää. Neuleinnostusta kyllä olisi, mutta aikaa ei vaan tunnu olevan. Illat ovat jotenkin niin lyhyitä, ja ison osan niistä vievät koirat ja kotityöt. Omiin ja Juniorin harrastuksiinkin kuluu muutama ilta viikossa.

Muutama pari huovutettuja lapasia on kuitenkin valmistunut.

Pirtin Kehräämön hahtuvasta nämäkin. Harmaat 6 mm:n puikoilla ja värikkäät 7 mm:n. Kolme paria odottaa vielä päättelyä ja huovutusta.

Vanhemman pojan opiskelijakämppään neuloin pari tiskirättiä.

Lanka Allhemp6, puikot 3,5. Näitä pitää tehdä vielä lisää.

Koruinspiraatio on aika lailla kateissa, ainoastaan tämä "kaulakello" on valmistunut.

Punainen vaihe jäi vissiin päälle edellisestä Korukoplan haasteesta. Ja onhan pikkujouluaikakin kohta tulossa. Punaista taitaa siis olla tulossa lisääkin...

Täälläpäin on kouluissa nyt syyslomaviikko. Itse saan tällä kertaa nauttia vain kahden päivän vapaasta. Huomenna jo työt kutsuvat, mutta jääpähän sitten useampia lomapäiviä pidettäväksi joulunaikaan. Miten ne jouluiset ajatukset hiipivätkin tänä vuonna mieleen näin aikaisin? Glögikausikin tuli avattua jo viikonloppuna. Toivottavasti ensilumi antaa kuitenkin vielä odottaa itseään.

MUKAVAA SYYSLOMAVIIKKOA!

Korukoplan kymmenennen haasteen korunjulkistamispäivä on tänään. Tällä kertaa aiheena on punainen+ sade+ kolme. Minun versioni on tässä.

Punaista ovat siis tuliakaatit, kolmosia on kolme kertaa: vihreäsävyiset keraamiset helmet, AB-pintaiset vuorikristallit sekä Vintaj Natural Brass renkaat. Sadetta edustaa -aika kliseisesti- fasettihiottu kirkas pisaranmuotoinen lasihelmi, joka roikuu lukosta. Muut materiaalit ovat messinkilanka sekä Vintaj-ketju ja pieni pyöreä helmi.

Idea väritykseen lähti tästä yhdestä akaatista, jonka valkoiset pilkut toivat mieleeni kärpässienen.

Niinpä muut värit löytyivätkin sitten syksyisestä metsästä.

Minulla ei ole ollut tapana antaa koruilleni nimiä, mutta viimeaikoina näitä nimiä on kuitenkin alkanut jostain putkahdella. Tämän nimeksi tuli värityksen mukaisesti "Syksyisessä metsässä".

Tähän haasteeseen oli taas hauska osallistua, kiitos järjestäjälle! Mielenkiinnolla odotan kuvia muiden osallistujien aikaansaannoksista.

Sekku-huivin neulominen alkoi tuntua niin puuduttavalta, että välillä oli neulottava jotain nopeasti valmistuvaa. En ollut aikaisemmin neulonut mitään hahtuvasta, ja aiemmat huovutuskokeilut (Novitan Huopasesta) eivät ole onnistuneet ihan toivotusti, joten olin vähän epävarma näiden suhteen. Ensimmäiseksi kokeiluksi nämä onnistuivat minusta ihan kohtuullisesti.

Hahtuva on Pirtin kehräämön luonnonväristä ruskeaa. Ohjeen sain langan mukana, ja neuloin aika tarkkaan sen mukaan. Ainoastaan puikkokoon vaihdoin 6 millisistä seiskan sukkapuikkoihin, mulla kun on aika tiukka käsiala. Hahtuvaa kului 88 g. Kiekosta jäi jäljelle vielä yhden lapasen tarpeet. Siksipä piti mennä ostamaan vielä toinenkin kiekko, lapasiahan on hyvä olla parillinen määrä. Seuraavat ovat jo tulossa. Tällä kertaa kokeilen niitä pienempiä puikkoja ja vähän kevyempää pesukäsittelyä. Hiukan vähempikin huopuminen kun mielestäni riittäisi.

Mulla on nyt menossa -vähän itsellenikin yllätyksenä- jonkinlainen sininen vaihe. Sinistä väriä on ilmestynyt niin vaatetukseen, lankoihin kuin korumateriaaleihinkin. Yhtenä esimerkkinä on tämä Helmipuoti Helmiäisen korukurssilla tekemäni "Sininen uni".

Tai tarkemmin sanoen, ensimmäinen versio korusta valmistui kurssilla. En ollut kuitenkaan siihen ihan tyytyväinen (esim. valitsemani lukko ei sopinut lopulta ollenkaan), joten jatkoin säätämistä kotona yömyöhään. Tässä näette kolmannen version. Ihastuin kaupassa heti erityisen kauniin sinisiin makeanvedenhelminugetteihin, jotka sitten ovat saaneet seurakseen hennon vaaleansinistä pitsiakaattia sekä haaleansävyisiä sinisiä ja hohtavia tummanharmaita fasettihiottuja lasihelmiä. Korua yhä uudelleen väkertäessäni muodostui riipukselle tärkeä merkitys.

Näen siinä täysikuun ja tähden, unen siiven ja sinisen sydämen merkitsemässä levollisuutta. Juniorilla tosin oli tästä vähän erilainen tulkinta. Hänestä siipiä pitäisi olla kaksi, koska tästä tulee mieleen yksisiipinen enkeli, ja yksisiipinen enkelihän on tietysti pahis. Toivottavasti hän on kuitenkin väärässä, ja koru tuo vain hyviä unia.

Sinistä on myöskin puikoilla.

Kauniin väristä Sekkua valmistumassa huiviksi joskus tulevaisuudessa. Lanka vaan on minun makuuni aika ohutta, ja neulomus edistyy hitaasti.

Tähän kaupunkiin on avattu uusi lankakauppa. Kävin sen viime viikolla katsastamassa, ja sieltä tarttui tietysti mukaan muutama kerä lankaa. Arvaa minkä väristä?

Ihan kaikki ei sentään ole sinistä. Viimeksi valmistuneessa rannekorussa on ihan muita värejä.

Siis pinkkiä kiveä, mattamustaa lasihelmeä ja laavakiveä ja hopeanväriä. Ja sifonkirusetti.

Sinistä ei ole myöskään Korukoplan kymmenennessä haasteessa, johon ilmoittauduin mukaan. Siinä teemaväri on punainen. Korun julkaisupäivä on 11.9.

Lopuksi vielä elokuinen kuutamokuva, jonka väritys on erityisesti mieleeni.

Ihania sinisiä hetkiä juuri Sinulle!

Vielä yhdet pitsivarsisukat valmistuivat perjantaina Mikkelin junassa. Sukat menivät tuliaisiksi ystävälle, jonka luo matkustimme viettämään elokuista viikonloppua.

Ohje (jota minä en kyllä enää tarvitse, nämä olivat kuudennet tätä mallia) Novitan talvi 2009 lehdestä, lanka 7 veljestä, puikot 3,5 mm. Ohjetta on muokattu sen verran, että varressa on kymmenen pitsineulemallikertaa ohjeen kahdentoista sijaan. Minusta sukat ovat tämän pituisina mukavammat käyttää.

Tässä vielä viimeksi valmistunut nelikko Tuusjärven rantakivellä.

Ensimmäisen työviikon jälkeisen viikonloppuni vietin siis ystävieni kanssa Mikkelin seudulla. Viikonloppuun sisältyi saunomista ja uimista, Mikkelin nähtävyyksiin tutustumista, paljon herkuttelua ja hyvästä seurasta nauttimista.

Suuret kiitokset siis emännälle ja matkaseuralaisille hienosta viikonlopusta!

Huomenna on Kädentaitajien neuletapaaminen Tykkipuistossa. Toivottavasti moni muukin innokas on sinne tulossa?

Kesällä korublogeja katsellessani törmäsin tähän Korukoplan koruhaasteeseen. Haasteen aiheina olivat vanhan kansan viisaudet. Itselläni on korukokemusta vielä aika vähän, mutta hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan. Hiisiaihe kiehtoi minua ensin, mutta näytti vaikealta löytää ajatukseni sopivia helmiä, joten päädyin sateenkaariaiheiseen viisuteen. Vielä viime metreillä päädyin kuitenkin vaihtamaan aihetta, kun Helmikaupassa poiketessani eteeni tuli kuin vahingossa hiisikoruajatukseeni soveltuvia helmiä. Koruni aihe on siis: " Jos uidessa menet liian syvälle niin hiisi vie sinut ".

Koru on sammalakaattia, täydennettynä mustilla ja sateenkaaren väreissä hohtavilla lasihelmillä. Ajatuksena oli, että kivien sävy tummenee keskustaa kohti mentäessä ikäänkuin vesi syvenisi ja syvimmässä kohdassa on musta hiisi. Kuviin en valitettavasti saanut värejä ihan oikein, mutta toivottavasti idea kuitenkin välittyy.

Haasteeseen oli kiva osallistua, ja muiden hienoja luomuksia katsellessa heräsi taas halu opetella aiheesta lisää.

Tämä blogi on ollut olemassa kohta puolitoista vuotta, ja vaikka kirjoittajalaatikossakin on mainittu nukkekotihaaveet, yhtään postausta tästä aiheesta ei ole kirjoitettu. Tässä sellainen nyt kuitenkin tulee. Haave omasta nukkekodista sai alkunsa marraskuussa 2000 Lontoossa, jolloin silmät pyöreänä ihmettelin suuren tavaratalon aikuisille tarkoitettua nukkekotiosastoa. Mitä kaikkea onkaan saatavissa minikokoisena? Ketkä näitä oikein ostavat? Ja ennenkaikkea kolmen pikkulapsen äidin oli vaikea ymmärtää, että jollain oli oikeasti mahdollisuus käyttää aikaa tällaiseen ihan hyödyttömään tekemiseen, ihan vain omaksi ilokseen. Siinä paikassa päätin, että sitten joskus, viimeistään kun Juniorikin on rippikouluiässä, minullakin on aikaa. Silloin hankin itselleni oman nukkekodin. No, Juniorin rippikouluikään on vielä pari vuotta, mutta haave ei ole unohtunut. Itseasiassa joitain hankintojakin olen jo tehnyt. Ensimmäiset jo sillä samalla Lontoon matkalla.

Näiden jälkeen on sitten tullut vähän muutakin. Kirjoja, tarvikkeita ja materiaaleja, huonekalujakin. Ja tulevan talon asukkaat.

Saanko esitellä: Amiraali William Fleet, vaimonsa Victoria, lapset Emily 8 v. (sinisessä mekossa), Philippa 5 v. ja Louis 1/2 v. sekä Labradorinnoutaja Eddie. Perhe odottaa jo kovasti pääsevänsä muuttamaan kotiinsa Oakparkiin, joka sijaitsee Englannin rannikolla. Sillä välin huonekaluja ja tarvikkeita varmaan ilmaantuu lisää, sekä ostettuja että toivottavasti mahdollisimman paljon myös itse tehtyjä. Niistä lisää sitten, kun on jotain valmista esiteltävää. Eli ei ihan pian.

Loppukirin ansiosta sain vielä vähän kaunisteltua KYH saldoa, ja pääsin minimitavoitteeseeni (joka siis oli yksi enemmän kuin viime vuonna eli 17 valmista). Tässä vielä viimeiset.

Juniori toivoi itselleen mustia kynsikkäitä pehmeästä langasta, ja tottahan äidin sellaiset piti neuloa. Lankana näissä on Adriafil Primula, jota meni 32 g. Puikot 3,5 mm. Nämä olivat ensimmäiset koskaan neulomani kynsikkäät. Sormien kanssa oli vähän vaikeuksia eivätkä ne lopultakaan ihan onnistuneet. Pitää varmaan harjoitella lisää. Tai ehkä meillä tyydytään jatkossa vaan kämmekkäisiin.

Viimeisenä, tänä aamuna, valmistuivat vielä nämä

eli taas yhdet pitsivarsisukat. Samoilla tiedoilla kuin edellisen postauksen turkoosit. Lahjaksi varmaan menevät.

Keskeneräisiksi jäivät nämä

Neljät sukat, kaksi huivia, yksi piponalku ja paperinarulaukku.

Viime päivinä olen tehnyt myös muutamia rannekoruja.

Valkoiset foliolasihelmet ovat jo kauan odottaneet, että keksisin mitä niiden seuraksi voisi laittaa. Tai voisihan näihin yhdistää vaikka mitä kristalleja tai helmiä ja saada aikaan kaunista, mutta halusin tähän koruun vähän "arkisemman" ilmeen. Helmipuoti Helmiäisestä sitten löysin nämä, mistä en edes tajunnut kysyä mitä ne ovat, ja mielestäni sain aikaan oikeanlaisen tunnelman.

Tässä on käytetty aasian kristallia, valkoista jadea ja huurrelasia, välissä metallirondelleja. Yksinkertainen on mielestäni kaunista, mutta tein kuitenkin vielä erillisen papukaijalukolla kiinnitettävän koristeen siltä varalta että tämä joskus tuntuu kaipaavan jotain lisää.

Tässä vielä ihan ensimmäinen tekemäni Memory wire- koru. Hennon vaaleanpunaisia- ja pienempiä valkoisia helmiäislasihelmiä, mattapintaisia harmaita, hematiittia sekä fasettihiottuja kirkkaita AB-pintaisia ja osittain hopeapintaisia helmiä. Olin aina kuvitellut, että tällaisen Memory wirekorun tekeminen olisi helppoa, senkun vaan pujottelisi helmiä peräkkäin. Sain aika äkkiä huomata, ettei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Aika kauan piti säätää ja useamman kerran purkaa, ennen kuin lopputulos oli edes kohtuullisen kelvollinen. Korun värityksestä tykkään kyllä.

Ensi viikko on vielä lomaa jäljellä. Silloin aion vihdoin lukea viime kesänä ostamani joogakirjan, kerätä viinimarjoja, käydä edelleen sienimetsässä ja piipahtaa Juniorin kanssa naapurimaan eläinpuistossa. Ja jättää kässyt vähemmälle. Jos maltan.