Tämä blogi on ollut olemassa kohta puolitoista vuotta, ja vaikka kirjoittajalaatikossakin on mainittu nukkekotihaaveet, yhtään postausta tästä aiheesta ei ole kirjoitettu. Tässä sellainen nyt kuitenkin tulee. Haave omasta nukkekodista sai alkunsa marraskuussa 2000 Lontoossa, jolloin silmät pyöreänä ihmettelin suuren tavaratalon aikuisille tarkoitettua nukkekotiosastoa. Mitä kaikkea onkaan saatavissa minikokoisena? Ketkä näitä oikein ostavat? Ja ennenkaikkea kolmen pikkulapsen äidin oli vaikea ymmärtää, että jollain oli oikeasti mahdollisuus käyttää aikaa tällaiseen ihan hyödyttömään tekemiseen, ihan vain omaksi ilokseen. Siinä paikassa päätin, että sitten joskus, viimeistään kun Juniorikin on rippikouluiässä, minullakin on aikaa. Silloin hankin itselleni oman nukkekodin. No, Juniorin rippikouluikään on vielä pari vuotta, mutta haave ei ole unohtunut. Itseasiassa joitain hankintojakin olen jo tehnyt. Ensimmäiset jo sillä samalla Lontoon matkalla.

Näiden jälkeen on sitten tullut vähän muutakin. Kirjoja, tarvikkeita ja materiaaleja, huonekalujakin. Ja tulevan talon asukkaat.

Saanko esitellä: Amiraali William Fleet, vaimonsa Victoria, lapset Emily 8 v. (sinisessä mekossa), Philippa 5 v. ja Louis 1/2 v. sekä Labradorinnoutaja Eddie. Perhe odottaa jo kovasti pääsevänsä muuttamaan kotiinsa Oakparkiin, joka sijaitsee Englannin rannikolla. Sillä välin huonekaluja ja tarvikkeita varmaan ilmaantuu lisää, sekä ostettuja että toivottavasti mahdollisimman paljon myös itse tehtyjä. Niistä lisää sitten, kun on jotain valmista esiteltävää. Eli ei ihan pian.